Hyppy, pomppu & hevonen lähti

Tiistaina olin Akron kanssa Annin estetunnilla. Ensin mun olisi pitänyt mennä Urholla mutta, kun en kyseistä suokki ruunasta pidä kysyin sitten Annilta voisinko tulla omalla niin saisin sen liikutettua samalla. Noh, koska tunti alkoi 10 jouduin lähtemään 8 aikaan jo tallille. Tallissa sitten laittelin otuksen ajoissa kuntoon ja lähdettiin kohti hallia 15  yli 9. Mulla meni puolisen tuntia reipasta käyntiä että oltiin ypäjä hallissa ja siellä ehdittiin vielä hetki kävelemään ennen tunnin alkua. Ensin alkuun tehtiin muutamia pysähdyksiä käynnissä, saatiin hevosia kuulolle. Tää toimii hyvin Akron kanssa. Sitten kun tuntui hyvältä, lähdettiin keventelemään.

Kevyessä ravissa Akro oli ihan ok. Annoin sen mennä aika pitkällä kaulalla. Tehtiin voltteja ja ympyröitä ja haettiin ylöspäin nousevaa, rauhallista ja lyhyttä ravia. Pätkiä oli jolloin tämä toteutui. Laukka verryttely olisi täytynyt olla meille parempia. Mentiin muutamia kierroksia ja mahdollisesti sai tehdä pääty-ympyröitä. Tämä molempiin suuntiin. Olisin kaivannut pidempää laukka verryttelyä koska nyt en saanut Akroa yhtään läpi kyljistä, ja hyppyjen välissä sekä ennen/jälkeen se oli suustansa hyvin paljon vastaan eikä mikään mennyt läpi kuten alla olevalta videolta voi hyvin huomata. Toki vikaa on minussakin, otan kiinni esteen jälkeen aika hyökkäävästi, nopeasti ja vahvasti.

Itse hyppyjä aloiteltiin ravi lähestymisellä ristikolle. Nää meni vielä ihan hyvin, tuli hyvät lähestymiset ja hevonen kontrollissa. Näiden muutamien ravi lähestymisten jälkeen tultiin pientä pystyä joka oli diagonaalilla. Tultiin vasemmassa laukassa, ensin käännyttiin vasemmalle, hypättiin uudestaan ja sitten käännyttiin oikealle. Tämäkin meni ihan ok. Lähestymisissä vähän vahvuutta edessä ja multa liian paljon säätämistä ja lyykkäämistä lantiolla. Tultiin kanssa muutamia kertoja tota 4 ristikon innaria. Ekalla kerralla minä mokasin. Ratsastin paikan todella huonosti, hyppäsin koko rivin hevosen edellä. Ei siinä sitten kuin uudestaan paremmin.

Viimeiseksi tultiin tuo videon pätkä, Siinä oli jotenkin kauheasti ongelmaa noiden välissä. Ristikot oli ok, niiden jälkeen puolipidätteistä ei tietoakaan eikä kovemmastakaan kuuleviin korviin. Sitten putputettiin vastalaukkaa kun ei pohkeet ole läpi, hankala vaihtaa. Epämääräinen siirtyminen raviin josta oikea laukka ja pystylle. Siinä hevonen puski oikealle ja minä jäin vasempaan ohjaan kiinni.

Sinänsä mulla ei ole juuta eikä jaata sanottavana tähän koska kyseessä on toinen kerta kun Akrolla hyppään ja hevonen muuttuu täysin erilaiseksi mitä se sileällä ratsastaessa on.

1.11.2016 Akrobats

Keskiviikkona mulla olikin lievästi kuumeta eikä oikein ääntä lähtenyt.  Eli ratsastukset jäi väliin. Torstaina kun oma lämpö oli normaalia luokkaa, menin erityisen kevyesti. Käytiin ilman satulaa ensin Ypäjän huiman keskustan läpi kiertämässä lenkki ja sitten ravissa uraa pitkin muuta kierros ravia kun kenttä oli niin jäässä jo. 

Tuntia tunnin perään

Päivän ensimmäinen ratsu, suomenhevostamma Tinakenkä, tutummin Tinis. Opiston ratsastuskoulussakin tuttu naama. Sekä myös jo minullekkin valmiiksi tuttu, ainakin hiukan. En tammalla ole pitkään aikaan mennyt ja viimeisinkin kerta oli maastossa meidän maastonäytössä. Josta muuten tuli 2. Ensimmäinen asia ennen kuin edes pääsin harjaamiseen oli se, että huomio kiinnittyi neitokaisen jalka karvoihin. Sakset käteen siis ja siistimään. Sitten harjaus, varustus, odottelua että muutkin olivat valmiit. Tallin pihalla selkään ja kohti haimi hallia, jossa eräs sanoi meidän tunnin olevan. No, puolessa välissä matkaa kuuluu huuto "katoinki väärin, ollaan ypäjä hallissa" Voi perskule, eikun käännös ympäri ja oikeaan halliin jossa Anni odotteli.

Meidän tunnin aihe oli pitkälti oma istunta. Alkukäynneissä ilman jalustimia ja kertausta mikä on oikea jalustin pituus. Mentiin hyvin paljon suoralla, ei mitään ylimääräisiä voltteja tai ympyröitä ja jos suuntaa piti vaihtaa, se vaihdettiin radan poikki suoraan. Eli aika normaali tunnin aloitus kun mukana oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Eniten Anni keskittyi omaan ranteeseeni. Mulla kun on huono tapa kääntää ranteet vinoon. Eniten siis mun korviini kaikui lause ranne suoraksi. Muuten tunnin aikana ei paljoakaan kritisoitavaa tullut. Perusistunta ja ryhti on ok ja tiedostan omat virheeni hyvin ja korjaan niitä tunnin aikana itse aina kun muistan joten siinäkin on syy (ihan siis kuultu opettajan suusta) miksei niitä kommentteja hirveästi sadellut. Itse Tiniksen ratsastukseen sitten muutama enemmän. Tällä tammalla on tapana olla hyvin kiireinen ja jos antaa, se juoksee. Sain kuiten miljoonilla puolipidätteillä sekä omalla kevennyksellä sekä istunnalla pidettyä tämän aika hyvin kurissa ja aina pätkissä selkäkin alkoi pikku hiljaa nousemaan. Tehtiin myös käynti väistöjä lävistäjältä uralle. Niissä Tinis tuntui ensimmäisillä kerroilla hiukka vinolta, suoritus parani onneksi loppua kohden.

Tinakenkä

 Toinen tunti oli sitten puomi tunti jossa menin pv tamma Omoralla. Tämä vanhus on jo parikymppinen muistaakseni ja on aikoinaan voittanut SM-kultaa rataesteillä. Ennen tunnin alkua pidin 15min magneetti loimea neitokaisen päällä koska tiedän hevosen olevan hidas vertymään sekä hyvin jäykkä. Ensimmäinen asia minkä Omorassa huomasin selästä käsin ja hiukan kauhistuinkin, oli se kuinka kankea se oli aluksi. Varsinkin ravissa tunsi takajalkojen liikkeessä jäykkyyttä. Alku ravien sekä myös ensimmäisten laukkojen ajan annoin paljon tilaa edestä, sai mennä kaula pitkänä alhaalla ja vertyä omaan tahtiin. Tunnin tehtävä oli aika simppeli. Ensin 3 ravipuomia, sitten tötsien välissä laukka, laukattiin ympyrä ja sitten kavaletti. Myöhemmin jätettiin ympyrä pois ja ravipuomeilta suora linja kavaletille, edelleen laukan nosto tötsien välissä. Omoran kanssa kaikki tämä oli nyt lastenleikkiä. Osaavalle estehevoselle kun antaa rytmin ja tahdin missä mennään ja ylläpitää sen puolipidättein sekä pohje avuin, ei muuta tarvita. Kun koitti loppuravien aika, Omora oli vertynyt vasta joten askel keveni ja joutui enemmän pidättämään ja ratsastamaan lyhyempää askelta.

Omora

Pahoittelut snapchat kuvista, muita ei ollut saatavilla :D

Paluu blogimaailmaan

Mitenköhän tämänkään aloittaisi noh, kokeillaa vaikka esittäytyä.

Siitä on hyvin pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut blogia. Olisiko ollut vuosi 2014 kun viimeksi postailin. Blogin nimi sikäli mikäli ei ajan myötä ole muuttunut, osoite sen sijaan kyllä kun itse blogin nimellä varustettu htlm linkki oli varattuna... Mutta siihen omaan esittelyyn. Eli kirjoittajan itsensä nimi on Aino ja ikää löytyy 17v, tähän lisätietoina päivä jona maailmaan tupsahdin oli 30.12.1998. Eli loppuvuoden lapsi, horoskoopiltani kauris. Opiskellut olen elokuusta -14 asti Ypäjän hevosopistolla ja valmistumisen pitäisi koittaa 27.1.2017. Hevosten lisäksi harratuksia ei enää ole. Vielä yläaste aikoina soittelin pianoa silloin tällöin ja yleisurheiluakin on tullut muutaman kk:den ajan harrasteltua. Siltikin jostain kumman syystä hevosista ei ole osannut päästää irti.


Sitten varmasti aiheeseen mikä teitä oikeasti kiinnostaa, eli omaan hevostaustaani. Hevosia on aina ollut ja jos minulla siihen asiaan on yhtään päätösvaltaa (EDIT: lue rahaa) niitä tulee aina olemaankin. Jo pienestä pitäen olen touhunnut kaiken kokoisten ja oloisten otusten kanssa. Ensimmäiset muistot jotka hämärrässä muistissa ovat kun 2-3 vuotiaana kannoin meidän arabi ruunan viereen tikapuut joidenka avulla pääsin selkään.

Alkeiskurssin kävin kolmesti, perusasiat siis kunnossa! Tätä ennen kuitenkin äidin opissa, omalla hevosella. Alkeiskurssin jälkeen muutama vuosi ratsastuskoulussa, siitä muutama vuosi lähinnä omilla hevosilla ehkä satunnaisia ratsastuskoulu käyntejä. Ratsastuskoulut jäivät taakse kokonaan varmaankin kun olin 15v. Sen jälkeen tuttujen opettajien tunneilla käyneenä, satunnaisesti valmentautueena, mutta pääosin yksin ratsastaneena olen selvinnyt omien sekä lukuisten vuokrahevosten kanssa.

-04 syntynyt omassa omistuksessa oleva arabi tamma Gambia.

Omien hevosten tausta onkin sitten kirjava. Ensimmäinen oli jo valmiiksi pihassa, ennen kuin olin edes syntynyt. Arabialainen täysiverinen ruuna Dani. Suuria muistikuvia ruunasta ei ole oman nuoruuden vuoksi. Sen tiedän että tämä oli äitini elämän hevonen ja sen kuolema oli paha paikka jonka seurauksena äitini sanoi ettei enää koskaan ota uutta hevosta. Dani kuoli 18v iässä, 2005 ähkyyn omalle pihalle ennen ell. saapumista. 

Tämän jälkeen _muistaakseni_ meni muutama vuosi ja isäni löysi netin ihmeellisestä maailmasta myynti ilmoituksen Arabialaisesta täysiveri tamma varsasta. Siitä sitten lähti kuvien näyttö äidille jne jne. Oli muistaakseni lopputalvea kun meidän piha piiriin saapui 2,5v tamma Gambia. Okei, ei se ihan pihaan asti tullut vaan rekka jossa matkusti jäi meidän pihatien alapuolelle kun kokonsa vuoksi ei olisi mahtunut pihalla kääntymään. 

Seuraavaksi meille tuli suoraan kasvattajilta tamma Pin Rock's Final Fantasy a.k.a Fanni. Tämä oli mielenkiintoinen tapaus jonka kanssa äiti teki paljon töitä ennenkuin päästi minua edes selkään kävelemään. Tältä tammalta tulin myös alas, omaa tottelemattomuuttani tahdoin ravata, herkkä tamma otti pikku Ainon kovista pohkeista itseensä ja kuskasi 3 kierrosta kenttää ympäri ennen kuin lensin este tolppien sekaan saaden aivotärähdyksen. Noh, siitä seurasi sitten pelko mennä lähelle tätä tammaa ja kaikesta sen skoupista ja kyvykkyydestä, jota nimekkäätkin valmentajat olivat siinä äitini alla nähneet, poni myyntiin kun ei tyttö uskalla ratsastaa. 

Tamma Urali, hevosopiston keskiviikko kisat. 

Fannin jälkeen, jostain kumman syystä päätettiin ostaa poni. Siis sellainen pieni ja kovapäinen welsh mountain, Kun mentiin sitä katsomaan, ehdotettiin minulle että, arvaa mikä se noista tarhaavista on. Noh, enhän minä missään nimessä olisi arvannut että me osatetaan se kaikista pienin (ja rumin) poni. Ei se oikeasti ruma ollut. Näytti vain kaikkien puhtaan valkoisten seassa. Tämä jukuripää heitteli minua sitten urakalla alas selästään vaikka oli meillä hyviäkin hetkiä. Tästä saimme myös kasvatti orivarsan. Nämä kaksi myytiin myöhemmin venäjälle.

2010 ostettiin arabitamma täysin pelkän suvun perusteella. Krhamona oli, no aika mielenkiintoisessa kunnossa kun se meille sitten tuli. Sädemätä ja flunssa kun selätettiin, alkuun oli ratsastaessa 4 jalkaa maassa vieras käsite. Tästä tammasta saatiin 2 varsaa. -11 KuFa el Khora, joka asuu meillä vieläkin sekä -14 KuFa el Khalil joka ruunattiin sekä myytiin vuotiaana. Tästä tammasta tuli minulle itselleni oikea soul mate. Sen myyminen oli kova paikka, tuntui että petin hevosen. Tätä pettämisen tunetta ei helpottanut kun, 1,5kk myynnin jälkeen uusi omistaja ilmoitti että tamma kuoli yöllä ähkyyn. 

2013 alkukesästä ostettiin myöskin arabi tamma Elektronika. Tämä ostettii vain siksi että siitä haluttiin varsa joka sitten saatiinkin ja sen jälkeen tamma myyntiin.

Noh, palataampa tähän päivään. Kotona seisoo 2 tammaa. Gambia sekä Kora. Niiden näkyvyys blogissa tulee varsinkin alkuun olemaan hyvin heikko sillä en pahemmin käy kotona. Ypäjällä sen sijaan on opiston hevosten sekä tuntien lisäksi liikutushevoset Rex sekä Akro. Nämä kaksi ovat Penina Peltosen omistuksessa ja käyn sitten hänen tallillansa näitä ratsastamassa. Tämän hetkinen tilanne tosin on se että, Akro on myynnissä ja asuu ypäjällä kun taas Rex on kevyemmällä käytöllä Lahdessa, Peninan vanhempien tallissa, mikäli sikäli palailee kyllä jossakin vaiheessa ypäjälle takaisin. 

-11 syntynyt tamma, KuFa el Khora

10 vuotias minä, WPB orivarsa KuFa el Hifralin kanssa. Emä on Pin Rock's Final Fantasy